#2014

Kiitos kaikille blogiani lukeneille tästä vuodesta. Vuoteeni 2014 mahtuu paljon iloisia tapahtumia, mutta myös ikäviä. Blogin puolella olen kirjoitellut postiivista tapahtumista, mutta negatiiviset olen pyrinnyt jättänyt itselleni. Rakkaista asioista voinen mainita poikamme kasvaneen taaperosta pieneksi lapseksi. Vuosi on pitkä aika. APUA! Hetki sitten hän oli vielä äidin pieni vauva, jota kannoin rintarepussa. Nyt hän on jo iso poika ja kävelee kanssani käsi kädessä. Haikeana voin vain todeta, että enää muutama kuukausi ja hoitovapaani loppuu. Työelämä on taas edessä. On ollut aivan ihanaa olla kotona pienen lapsen kanssa. En millään haluaisi olla erossa pojastani 8 h päivässä,

mutta pakkohan minun on palata työelämään. Voin sanoa, että hoitovapaa on ollut elämäni parasta aikaa. Siitä saan kiittää ihanaa aviomiestäni, joka sen minulle suonut.

Kerron vuoteeni mahtuneista kolmesta vaikeasta asiasta, jotka on saaneet minun arvostamaan tämän hetkistä elämääni huomattavasti enemmän. Ikävin asia on ollut synnytyksen jälkeen puhjennut sairaus. Onneksi olen oppinut käsittelemään sairauttani ja saanut suurimman osan lääkkeistäni pois. Olen erityisen kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä.  

Vuoden 2014 alussa oikea käteni murtui ja sain sitä kautta tietää rystysessä olevasta kasvaimesta. Tieto kasvaimesta mursi minut kokonaan. Jouduin odottamaan kauan ennenkuin sain tietää millainen kasvain oli kyseessä. Onnekseni kasvain oli hyvälaatuinen ja leikkaus helppo. Käsi oli paketissa kuukauden. 

 Alkuvuodesta 2014 aloitin painonpudotuksen. Opin saamaan liikunnasta hyvää mieltä ja ruokavalion avulla sainkin kaikki raskauskiloni pois. En kuitenkaan kuunnellut ystäviäni ja laihdutus lähti käsistä. Laihduin liikaa, sillä liikunnasta tuli minulle huumetta. Vaikka elimistöni varoitti minua tästä vakavasti, niin en siltikään lopettanut. Lopulta kulmakarvojen putoamisen jälkeen hiukseni alkoivat lähteä päästäni. Silloin lopetin liikunnan kokonaan ja epäterveellinen ruokavalio palasi. Nyt pudotetut kilot ovat tulleet osittain takaisin. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä elämäntapamuutokseni terveellisesti ja hallitusti, ja siksi olen pyytänyt personal trainer Tiia Fagerströmiä avukseni .En voi kyllin ylistää aviomiestäni, joka on jaksanut nämä vaikean ajan kanssani ja on ollut tukenani. 

Siirrytään nyt niihin postiivisiin hetkiin: Kesä 2014 oli ihanaa aikaa. Teimme kaksi lomamatkaa perheen kanssa. Paikoilla ei ollut merkitystä, vaan perheen yhdessäololla. Pääsin pomppimaan pomppulinnassa, istumaan possujunassa ja kaikkea muuta, joka virkisti erilaisuudellaan ja lapsenomaisuudellaan. Poikamme kasvoi kesällä hurjaa vauhtia ja oppi uusia asioita nopeasti. Vietimme suurimman osan kesästä leikkipuistoissa tänä vuonna. Melkein joka ilta kesällä leikimme ilmakuplapyssyillä. Uskon leikin olevan vielä ensi kesänäkin poikamme hitti.

Keväällä äitini elämään astui uusi rakkaus. Vaikka minulla ja Leifillä  ei ole yhteistä kieltä, tulemme loistavasti toimeen keskenämme. On ollut ihanaa katsoa vierestä kuinka onnelliseksi Leif  tekee äitini. Nykysin näemme päivittäin ja poikamme on kiintynyt Leifiin kovin. 

Blogin puolella on tapahtunut paljon muutoksia tämän vuoden puolella. Kimmo Karvinen  otti minuun yhteyttä kesällä ja yhteistyömme blogin puolella alkoi. Pian blogini liittyi Indiedays Ispirationiin, joka oli minulle kuin lottovoitto. Pikkuhiljaa olen kehittynyt blogin puolella ja tiedän nykyään selvästi mitä haluan tänne kuvata ja kirjoitella. Blogin pitäminen on siitä kiva harrastus, ettei oppiminen lopu  koskaan. Haluan oppia ottamaan parempia kuvia ja kirjoittamaan mielenkiintoisempia postauksia!!! En tiedä millä lailla työelämä tulee blogiini vaikuttamaan, mutta yritän kuitenkin postata niin usein kuin se on mahdollista. Loppusyksystä pääsin myös osallistumaan ensimmäiseeni Indiedays Blog Awardsiin, jota en unohda koskaan.

Elämääni tuli myös ihania blogiystävyyksiä kesän ja syksyn aikana. Tutustuin blogien kautta useaan oululaiseen bloggaajaan. Tanian, Emilian, Jennan ja Vilman blogit huokuvat positiivista energiaa enkä ikinä kyllästy lukemaan näiden  nuorten naisten blogeja. Tyttöjen postiivinen asenne on tarttuvaa. Olen myös tutustunut blogin kautta  rovaniemiläiseen Paula Sofiaan, jonka kuvia olin  aiemmin ihastellut Costumen kullanmuru -kuvissa. Nykyään hänen bloginsa kuuluukin minun Top 10 -listaan. Näiden kaikkien tyttöjen blogit on huikean hyviä ja kuvien laatu sivelee silmiä. Olen myös yrittänyt tutustua Facebookin kautta bloggaajiin ja olenkin kirjoitellut ihanan Nanin kanssa useasti.Jonka meikkituoriaalit ovat todella upeita. Pääset ihastelemaan näiden kaikkien tyttöjen blogeja klikkaamalla heidän nimiään.

Olen erittäin kiitollinen jokaisesta yhteistyökumppanistani. Vuosi sitten en olisi ikinä uskonut blogini olevan tässä pisteessä. Olen todella onnekas, että olen saanut yhteistyökumppaneita. Heidän tuotteisiinsa uskon 100 %:sesti ja voin niitä puhtaalla omatunnolla mainostaa tuotteita. En edes mainostaisi tuotteita, joita en itse käyttäisi.Kuviani on julkaistu MyCosmossa ja Cosmopolitan- lehdessä ja se on ollut minulle unelmien täyttymys. Kaikki nämä tuntuu todella hassulta, koska olen vain hölmö "tytöntyllerö" maalta, joka ei osanut siirtää kuvia koneelle kolme vuotta sitten. 

 Vuosi 2014 sisältää paljon läheisteni onnellisiä hetkiä, joista olen iloinnut mukana. Ystäväni Elina sai kesällä terveen poikavauvan ja ensi kesänä on Sarin vuoro saada vauva. Pikkuveljeni eläinperhe on kasvanut partagaamalla, kahdella gekolla ja marsuilla joiden nimet on Kylikki ja Marjo-Riitta.Iso veljeni lapset on pysyneet terveinä ja tästä olen joka vuosi kiitollinen. 

 Lopuksi voin vain sanoa, että olen kiitollinen pienistä asioista kuten mieheni ottaessa minut syliinsä joka yö yhteisen peiton alle.Eikä ole vieläkään ehdottanut että ostaisimme omat peitot. Samoin sanoinkuvaamatonta rakkautta tunnen, kun yöllä pieni poikani kömpii viereeni hakeakseen turvaa minusta. Ilonaiheita tänä vuonna on ollut paljon ja niistä kirjotin tärkeimmät. Toivotan teille kaikille Rauhallista UuttaVuotta! Toivottavasti jaksoitte lukea tämän postaukseen loppuun.