HOME ABOUT ME PORTFOLIO PHOTOGRAPHY COLLABORATION FACEBOOK INSTAGRAM LOOKBOOK

VALUE THE MOMENT BEFORE IT BECOMES A MEMORY

Asioita joita ei osaa arvostaa kunnolla ennen niiden menettämistä on tämän postauksen aihe. Olen tässä viimeisen viikon aikana oppinut taas arvostamaan niitä pieniä juttuja mitä elämäni oli täynnä ennen viime viikon sunnuntaita. Ajattelen kiukulla miten lapsellinen ja tyhmä olen ollut kun olen aloittanut riidan mieheni kanssa tyhmistä asioista. Riitelemme siis todella harvoin mutta nyt ne muutamatkin riidat mitä meillä on ollut viimesen vuoden aikana tuntuvat ajan haaskaukselta ja todella typeriltä, sillä olin voinut käyttää sen energian johonkin positiiviseen asiaan. Silti ikävöin tällä hetkellä turhien asioiden murehtimista. Esimerkikisi kun en ole löytänyt juuri niitä kengiä mitä olen himoinnut tai niitä päiviä kun en ole löytänyt kaapistani juuri sitä oikeaa asua. Mietin miten olen haaskannut joulun jälkeen aikaani murehtimalla muutamaa ylimääräistä kiloa ja laihdutusta. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan aloittavani laihdutusta ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä osaan taas arvostaa syömistä paljon ennemmän kuin ennen. Syöminen on todella tärkeää ja sitä ei saisi ikinä unohtaa. Oli sitten terve tai ei. En tarkoita että laihdutuksessa olisi mitään väärää vaan sen turhaa murehtemista. Ikävöin tällä hetkellä tylsiä päiviä mitä vietimme poikani kanssa kotona rauhassa sohvalla ja niitä sadepäiviä milloin makoilimme hyvän ruuan ja piirettyjen kanssa. Ikävöin siis tylsyyttä. Miksi siis unohdin arvostaa pieniä ilon hetkiä ja asioita mitkä kuuluvat normaalisti arkeeni ? Enkö osaa arvostaa henkistä ja fyysistä terveyttä   ennen kuin sen menetän ? Millasia asioita teille tulisi ikävä jos hetkellisesti menettäisitte ne ?

                                                                  
                                                                                                    
                                                                                       PHOTO-JARNO LINDHOLM-LE BLANK

                                                                                                         SWEATER-ZARA

                                                                                                             BRA-MONKI


_MG_9933-Edit

18 comments:

  1. TaniaMarch 3, 2015 at 6:25 AM

    Voi että, silmät kostui tätä lukiessa. Tämä teksti jotenki avasi mun silmiä entisestään. Todella hyvä kirjoitus Marika! <3 Niin ihana olet. Kaunis sisäisesti ja ulkoisesti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:07 PM

      Kunpa en vaan mun pää ei olis rikki...Jotenkin paha olo ku ei osaa nyt kirjoittaa mitään positiivista mutta mitä mä tänne alkaisin valehtelemaan että kaikki on hyvin jne.Kiitos Tania kauniista sanoista.Arvostan meidän blogi ystävyyttä todella paljon. <3

      Delete
  2. Anna-Maria KMarch 3, 2015 at 6:49 AM

    Terveys on tosi iso juttu, ja päivittäin mielessä työn puolesta sekä toki yritän miettiä kuinka itse pysyin mahdollisiman terveenä. Vaikkei kaikkiin sairauksiin voikkaan itse vaikuttaa.

    Mikähän olisi tärkein pinnallinen juttu jota kaipaisin... voi ei tää on niin laaja juttu etten edes osaa vastata!

    www.peaceandstyle.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:08 PM

      Mä en ikinä pystyis tekemään sun työtä ja nostan hattua sulle. Ei ole helppoa katsoa kun potilaat kärsii ja on avuttomia. <3

      Delete
  3. Sina V.March 3, 2015 at 6:49 AM

    Ihana teksti <3 On vaan olemassa asioita joita oppii arvostamaan vasta kun menettää ne. Itse en oo aina osannut arvostaa terveyttä, mutta esimerkiksi sen jälkeen kun multa murtui olkapää, opin arvostamaan sitä ihan eri tavalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:09 PM

      Haluisin vaan mennä ajassa taaksepäin ja tehdä niitä asioita mitä silloin olisin voinut tehdä.Elänyt ne terveet päivät vielä enemmän täysillä <3

      Delete
  4. vilmarebeccaMarch 3, 2015 at 10:37 AM

    Todella liikuttava teksti! Ja varmasti aivan totta. Uskon kyllä että tulet vielä viettämään "tylsiä sadepäiviä" kotona poikasi kanssa piirrettyjä katsellen. Ajattele tämä kaikki vaan ajanjaksona. Todella kauniisti kirjoitit Marika ♥

    Kun sairastuin ja olin tosi kipee, kaipasin juoksua. Sitä kun ei tarvinnut syödä lääkkeitä. Kivuttomuutta. Itsestäänselvyyksiä! Kaipasin niitä itsestäänselvyyksiä eniten. Myös ennen masennusta sairastaneena voin sanoa, että kaipasin sitä tunnetta kun sai olla onnellinen, ilman että mahanpohjasta kouras heti hymyn jälkeen kun muisti miljoona asiaa, miksen voi olla onnellinen, ja miksei ollutkaan syitä hymyillä. Kylmää ihan ajatella niitä aikoja.. :/
    Oot ihana, edelleen rutkasti voimia ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:12 PM

      Ihan ku olisit lukenut mun ajatukset..Mulla on nyt ollu hetkiä kun olen aidosti nauranut tai hymyillyt mutta sitten muistan heti että mikä tilanne on ja tuntuu just tolta miten sä sen kirjoitit.Ensimmäisen vuoden aikana kun olin terve niin mulle tuli paha olo jos telkkarista tuli ahdiustuksesta tai paniikista ja tuntui että jokapuolella sana psykoosi väijysi minua.Kiitos Vilma sun tuesta <3

      Delete
  5. annieveliinaMarch 3, 2015 at 11:14 AM

    Sussa on kyllä jotain samanlaista särmää kun Sini Sagotagella! Ja tuo bannerikuva on aivan upea :) Onko sulla muita tatuointeja?

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:16 PM

      Kunpa olisinkin niin vahvan oloinen kun Sini Sabotage. :D Kiitos.Joo mulla on aika monta tatuointia ja melkeen jokaista kadun.Tuon otin lapsen syntymän syntymän jälkeen hänen ja isäni muistoksi. <3 Tatuoinnista lukee You breathe new life into my broken heart.Tätä laulua lauloin Mikolle kun hän oli mahassa ja tuntui että Miko tuli mun elämään korjaamaan minun särkynyttä sydäntä minkä isän kuolema aiheutti.

      Delete
  6. SofiaMarch 3, 2015 at 11:18 AM

    Todella aito ja liikuttava teksti<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:17 PM

      Kiitos.Kirjoitin tän suoraan sydämmestä <3

      Delete
  7. ViiviMarch 3, 2015 at 11:24 AM

    Ihanasti kirjoitettu teksti♥ tämä sai kyllä ajattelemaan! Ihana olet, kaunis kuva!♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. KaikaMarch 3, 2015 at 12:18 PM

      Kiitos Viivi vaikka toivon sydämmenni pohjasta ettei minun tarvitsisi tätä kokea. <3

      Delete
  8. Kata | KATZARIINA blogiMarch 4, 2015 at 12:49 AM

    Voi Marika!!! ♥ Ihana sinä, kaunista tekstiä. Juurikin niitä pieniä asioita täytyy muistaa arvostaa ja osata elää hetkessä ynnä muuta. Ihanaa että osaat sen ja ikävöit nyt niitä. Ihan hirmuisesti tsemppiä Marika, täällä on meitä todella monia tukemassa sua. Voi kun mä niin haluaisin täydestä sydämestäni että sulla olisi kaikki kunnossa. Virtuaalihali, iso sellainen ♥

    ReplyDelete
  9. MaryMarch 4, 2015 at 3:34 AM

    ihana teksti!<3 tosi hyvin kirjoitit. oot niin upea ja kaunis<3

    ReplyDelete
  10. SaaraMarch 4, 2015 at 5:20 AM

    Siis upea tuo kuva!<3 Ja todella hyvin kyllä kirjoitat, sai pohtimaan omaakin elämää tämä sinun teksti. Liian harvoin sitä ihmiset ei osaa arvostaa sitä arkea, itsekkin tajusin nää asiat ehä vähän liian myöhään, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi nyt oppia arvostamaan pieniäkin asioita, eikä aina vaan miettiä mikä on huonosti, Mutta se että oppii arvostamaan niitä auttaa sitten tulevaisuudessa, koska kyllä se siitä vielä niitä "tylsiä arjenpäiviä varmasti tulee", halaus sinne<3

    ReplyDelete
  11. AnonymousMarch 5, 2015 at 2:45 AM

    Osaat kirjoittaa aina niin liikuttavasti. ♥ Kaunis Marika ja huikee bannerikuva ♥

    ReplyDelete

Toivottavasti viihdyit blogini parissa.

Subscribe to: Post Comments (Atom)