FRIENDSHIP

Kännykkäni näytössä palaa valo ja wahtsappissa käy kuuma keskustelu ystävieni kanssa.Aiheena milloin ehdimme näkemään toisiamme.Ystäväpiirissäni kahdella on lapsia ja kolmas odottaa perheen lisäystä.Siihen kampaajani Sussen täydet aikataulut ja kaikkien muittenkin työvuorot.Muutama ystävä on muuttanut alueelta pois ja välimatkakin aiheuttaa ongelmia.Tätäkö se aikuisena olo nyt sitten on ?Whatsappin viesteihin alkaa tulla humorisesti tekstiä, että kuinka vaikeeta tämä voikaan olla ? Puhutaan siis ihan tunnin-kahden treffailusta ja millään ei saada aikatauluja täsmäämään.Kuitenkin joka kerta kun tapaamme niin ilmapiiri on rento ja hölmöt keskustelut täyttävät huoneen.Mieleeni  tulee miten vaikeaa tämä tulee olemaan kun meillä kaikilla on lapsia ja käymme myös töissä ? Aloin miettimään omaa lapsuuttani ja kuinka paljon lopuksi kävimme vanhempieni ystävien luona.Tosin silloin harva teki vuorotöitä ja illat olivat melkeen aina vapaita.Lopuksi kuitenkin kyläily kerrat alkoivat vähentyä kun me lapset kasvoimme isoiksi ja äidit ja isät muuttuivat mummeiksi ja papoiksi.Ihmettelen suuresti miksi ei vanhempani pitänyt huolta ystävä suhteista.Ennen isäni kuolemaa he viettivät suuren osan ajasta kahdestaan ja ainoat ihmiset kenen kanssa äitini piti yhteyttä oli me lapset ja hänen oma äitinsä.Jos olen myös rehellinen niin huomasin isästäni, että hänellä oli ikävä sisaruksiaan.Miten ei voisi olla kun hän oli suuresta yhdeksän lapsen perheestä.En pystyisi kuvitelemaankaan, että luopuisin yhdestäkään ystävästäni.Jokainen heistä on minulle todella tärkeä.Kuitenkin kun alan miettimään asiaa tarkemmin niin huomaan, että vietämme todella paljon aikaa pelkästään perheen kesken.Huomaan myös, että lapsen saannin jälkeen olen vahingossa erakoitunut ystävistäni.Ymmärän kyllä että lapsen saamisen jälkeen elämä muuttuu mutta en olisi koskaan uskonut olevani näin paljon erossa heistä.Ystävistäni ketä ennen näin melkeen päivittäin.En voi kuitenkaan syyttää pelkästään lapsentuloa vaan ihan omaa laiskuuttani.Mikä siis estää minua nykyään soittamasta ja lähettämästä ystävilleni kahvittelu viestiä ?Hieman masentuneena asiaa  ajattelen  ja tulin tulokseen, että tähän on tultava muutos.Ystäväporukan lisäksi minulla on pieni mamma teami.Nyt olemmekin yrittäneet pitää facebookissa keskustelua missä koitamme järjestää lapsi treffejä.Kuitenkin kaksi äideistä on jo työelämässä ja näkeminen ei olekkaan enään niin helppoa.Syy myös nykyiseen sosiaalittomuuteeni on myös sairauteni.En ole läheskään enään niin impulsiivinen mitä olin ja huomaan pelkääväni tiettyjä tapaamisia.Sosiaalinen media on myös aihettuanut sosiaalittomuuttani.Kuulostaapa hassulta.Blogin pitäminen ja instagram ovat syrjäyttänyt esimerkiksi vaatekeskusteluja ystäväni Elinan kanssa.Ennen kyselin häneltä mielipiteitä ja sain häneltä suunnattomasti insipiraatiota pukeutumiseeni.Nykyään selailen inspiraatiota blogeista.Viimeksi kuitenkin kun harkitsin ostavani valkoiset lenkkarit huomasin tarvitsevani hänen mielipidettä ja tilaukseen lähtivätkin lopuksi juuri ne oikeat popot. Nyt kuitenkin lähden ystävieni kanssa pitkästä aikaa kahvittelemaan ja kiitän miestäni, että hän hoitaa lastamme sillä aikaa.  
  JACKET- SHEINSIDE (HERE)


Onko teillä työelämä tai lapset vierauttaneet teitä ystävistänne ?
Jos on niin ikävöitkö heitä ?


                                                                                                 


IMG_1238-001
-Tuote saatu blogin kautta.
-Sis yhteistyö linkkejä


28 comments:

  1. Minä täällä hei :) Onneksi me olemme sentään nähneet nykyään vähän useammin kuin ennen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei sinä siellä :) Automatkalla ajattelin, että kirjoitan postaukseen vielä lisäksi susta ja miten ollaan nykyään aktiivisesti keskusteltu facebookissa...mutta tietysti mä sen jo kerkesin unohtaa ku pääsin kotiin. :D Se että pidetään nykyään näin paljon yhteyttä on minulla todella arvokasta <3

      Delete
  2. Vau, sulla on tosi ihana blogi! Oot tyylikäs ja tekstisi herättää runsaasti mielenkiintoa. Kuvatkin ovat aivan ihania. Sait juuri äsken minusta uuden lukijan! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos kauheesti :) Kauheesti tämän tyylisiä postauksia ei blogissani ole vielä ollut mutta jatkossa kyllää tulee olemaan. :)

      Delete
  3. Ensiksi UPEA takki-mullekkin tommonen. Toiseksi: UPEA kuva ja kolmanneksi VAU mikä teksti! <3 Oon lähipäivinä fundeerannu paljo ystävyyssuhteita ja miettiny näitä samoja asioita. Se on jännä et mun yks parhaista kavereista asuu toisella puolen suomea (poikani kummitäti) ja soitellaan päivittäin ja se tietää oikeesti mun asioista melkeempä kaiken vaikkei nähä ku pari kertaa vuodessa ja ollaan silti hyvin läheisiä. Kun taas joitaki tulee nähtyä useimmin mut se ystväyys on erilaista..en osaa oikeen selittää, mutta ite nykysin varsinki perheellisenä pidän ne tosiystävät lähellä joiden kans haluan nähä ja pyrin panostamaan niihin suhteisiin ja samalla koitan nipistää sieltä jostain muista jutuista. Kyllä se perhe ja varsinki oma laps on tärkeintä, mutta niin on kyllä ne tosiystävätkin :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä kommetti merkitsi minulle paljon. <3 Kuulla sulta näin ihana kommentti kun sun kirjoitukset on kuin kultaa :) Ymmärään hyvin mitä tarkoitat.Itsellänikin on ystävyys suhteita missä pidän ihan eri tavalla yhteyttä kuin toisessa.

      Delete
  4. Mietittävää herättävä teksti .. tulee mieleen paljon muistoja ja asioita liittyen ystäviin ja menneisiin ystäviin.. Oikeet ja aidot ystävät pysyvät ja jäävät, vaikka elämän muutoksia tulee :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen samaa mieltä :) Oikeat ystävät erottaa myös ajan kanssa.Ketkä on tukena oli tilanne sitten mikä tahansa

      Delete
  5. Tosi tärkeistä asioista kirjottelet, ja muutenkin oli tosi ihana lukea sun blogista välillä asiaa vähän henkilökohtaisemmasta näkökulmastasi, vaikka toki tykkään kaikista sun postauksista! ♥ Tiedän tunteen. Lapsen saannin jälkeen alkoi jyvät erottua akanoista, siinä huomas ketkä oli vaan niitä bilytyskavereita ja ketkä sitten niitä aitoja tyyppejä. Läheskään kaikilla ystävilläni ei ole lapsia, mutta kuitenkin mulle on tärkeetä että he ymmärtää sen, että joskus saattaa olla aikoja ettei musta ihan joka päivä kuulu, ja joskus taas nähdään aktiivisemmin.Mutta kyllä työ ja perhe ottaa oman aikansa! Onhan se vähän surullista, kuinka "aikuiseksi kasvaminen" vie sulta sellasen spontaaniuden nähdä niitä ystäviä :( Oot tehnyt tosi huomaavaisesti, kun päätit sitten ottaa härkää sarvista ja sopia tapaamisia! ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3 Olin itsekkin hieman yllättynyt tästä kirjoittamastani tekstistä :D
      Mä olen itseasisassa miettinyt, että miten blogaajat kennellä on lapsia ja työ kerkeevät kirjoitella blogia.Luulen että töihin palatessani blogin kirjoittelut jää aika vähäselle.

      Delete
  6. Oi voisit kirjoitella useammin tän tyylisiä postauksia!:) Ja tiedän niin tuon tunteen, kun koittaa sopia kaikille sopivaa ajankohtaa, muttei sellaista löydy:/ Tossa kohtaa yleensä huomaa ketkä on niitä aitoja ystäviä ja jaksaa pitää yhteyttä vaikkei nähtäisi viikottain!:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sofia :) Yritän kyllä parhaani.Näitä on vaan yllättävän vaikee toteuttaa ilman, että kirjoitan muitten elämästä. <3 Omassa elämässä kun ei kauheesti mitään ihmeellistä tapahdu.

      Delete
  7. Ihania ajatuksia!♡ Olen itsekin mietiskellyt sitä, miksi parissa vuodessa ystäväpiiri on harventunut pelkästään työkiireiden vuoksi.. Toisaalta joukosta on karsiutunut paljon niinsanottuja hyvän päivän tuttuja pois, joiden kanssa kaveeraaminen osoittautui tosi kuormittavaksi ja sen vuoksi niiden tärkeimpien ystävien kanssa olemiseen jää enemmän aikaa...:) Oon myös huomannut sen että ne oikeat ystävät malttaa odottaa jälleennäkemistä ja ne tuntuu aina niin yhtä ihanilta, vaikka olisi kulunut vuosia viime näkemästä! :)

    Aivan ihana postaus ja kiva kuva!♡♡

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3 Omalla kohdalla nuo hyvän päivän tutut katosi raskauden myötä.

      Delete
  8. Upea teksti! Ennen näin kyllä ystäviäni päivittäin, mutta työ on tehnyt asiaan muutoksen. Tietysti vanhetessa ja muutenkin jos saa lapsosia niin elämä tulee muuttumaan kun vastaan tulee enemmän velvollisuuksia ym mitä pitää sitten hoitaa. Ei aina jää aikaa, mutta yhteydenpitoa voi tosiaan soitolla ja viesteillä pitää:) Kaunis kuva ♥

    ReplyDelete
  9. työelämä rajoittaa ainakin mulla kavereiden näkemistä! :/ olen usein miettinyt, että pitäisi nähdä kavereita enemmän ja kysellä kuulumisia ym. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen tässä kauhulla miettinyt mitä tapahtuu kun palaan työelämään. :(

      Delete
  10. On joo, opiskelut, työt ja koirien kanssa puuhastelut. Mutta onneksi nyt on taas vähän parempi aika, ja olen nähnyt ystäviä enemmän :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä super energinen henkilö kun jaksat kaiken noiden jälkeen kirjoitella vielä blogia :)

      Delete
  11. Ihana takki, upea sinä ja mahtava teksti <3 ihana lukea sinulta syvempää postausta ja oot niin hyvin pukenut ajatuksesi sanoiksi <3 vaikken voi niin tähän samaistua, kun ei oo omia lapsia :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Emilia <3 Tarkoitus olisi välillä julkaista omia ajatuksia blogiin.Saa nähdä onnistuuko se minulta :D

      Delete
  12. Voi Marika, tää oli aivan ihana postaus! ♥ Oot kirjoittanut tosi kauniisti ja rehellisesti -arvostan. Itse oon huomannut omissa ystävyyssuhteissa, että eri paikkakunnilla asuminen verottaa kyllä aika paljon. Mulla on kaksi lapsuudenaikaista ystävää, ihan parhaita edelleen ovatkin, mutta nähdään tosiaan ehkä noin kolmen kuukauden välein -jos sitäkään. Toisella heistä on myös reilu vuoden ikäinen lapsi. Välimatkaa ei sinänsä ole paljoa, kuin bussillakin 1,5 tuntia menosuuntaan, mutta jotenkin on niin kauhean vaika saada aikaiseksi näkemistä.. :/ Harmittaa, koska sitten kun nähdään niin voidaan olla niin kuin aina ennenkin, ihan kotoisasti ja rennosti jutella aivan kaikesta, joten olisi kyllä mukava tavata heitä useemminkin. Ja niinkuin säkin sanoit, niit eipä se tästä helpommaksi varmaan tule muuttumaan, kun minä ja toinen ystävistäni saadaan koulut päätökseen ja mennään työelämään ja tuo lapsosen äiti aloittaa tammikuussa koulut. Ja sitten tulee tulevaisuus ja lapset ja ja.. Huh :D Ei ole helppoa ei. Vaikka ystävät onkin aivan ihania ja kullan arvoisia ♥ Mutta harvemmin näkemisenkin kestää, kun tietää, että toiset on aina tukena tapahtui mitä tahansa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Pauliina <3 1,5 tunnin matka ei tunnu pahalta mutta siihen ku lisää sen kyläilyn ja valmistelutja matkan bussiin niin reissusta tulee kyllä koko päivän tapahtuma.Olen meinaa monesti yrittänyt käydä MIkon kanssa nopeasti pääkaupunki seudulla ja aina siihen menee koko päivä vaikka juoksisi kaikki paikat läpi :D

      Delete
  13. Mulla on sama juttu. Ollaan melkein kaikki vuorotyössä ja sekin jo väsyttää niin paljon, että ei joka päivä edes jaksa juosta kaupungille kahville. Osalla on lapsia ja ainakin mun mielestä se on ehkä suurin syy siihen miksei nähdä niin usein. Mun puolesta lapset vois tulla mukaan, mutta äidit on sitö mieltä, että eivät itse jaksa sitä pukemista ja riisumista ja ylimääräistä touhua jota lapsi tuo. Lisäksi kaikki mun nuoruuden kaverit asuu eri paikkakunnalla joten sekin vähän vaikuttaa asiaan. Ihan tyhmää olla aikuinen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun Miko oli vielä vauva/taapero niin kahvittelu kahviloissa oli vielä suht helppoa.Ymmärään kyllä ystäviäsi koska kun poitsu oppi kävelemään niin kahviloissa istuminen loppui.Kaksi vuotias lapsi haluaa kävellä ja tutkia paikkoja eikä istua paikoillaan.Ystävät olivat kuitenkin ihania ja kahvitreffit siirettiin meille.En myöskään ollut kauhean halukas menemään ystävieni luo poikani kanssa koska aina sai juosta lapsen perään, ettei hän vaan kerkeä rikkomaan arvokkaita sisustus esineitä.Lopuksi en edes muistanut mitä ystäväni olivat jutelleet.Meidän poitsu on aika riehakas lapsi ja meno on aina kovaa :D Oletko katsonut sen jakson sinkkuelämästä kun Charlotte ja Trey kutsui ystäväperheen syömään ja lapset riuhusivat ja vanhemmat olivat kireinä..Lopuksi Charlotte ja Trey tokaisivat sänkyssä, ettei heidän lapsista tule sellaista ja se on se valhe minkä jokainen tuleva äiti ja isä sanovat pystyäkseen lisäntymään.Me ajattelimme mieheni kanssa ihan samalla tavalla vaikka tiesin, että jos lapseni tulee yhtään äitiinsä niin meille on tulossa aikamoinen vilivilperi. :D

      Delete
  14. Kyllä se lapsen saanti (tai lapsien) vaikuttaa siihen, ettei pysty yhtä usein ystäviä tapaamaan. Eikä mielestäni pidäkään joka päivä jossain juosta, vaan pitää keskittyä myös olemaan rauhassa kotona lapsien kanssa. Onhan se lapsellekin stressaavaa, jos kokoajan pitää olla johonkin menossa! Itse näen ystäviä ehkä 2 kertaa viikossa, mutta ollaan lähes päivittäin yhteyksissä muuten. Suurin osa ystävistä on vaan muuttanut eri paikkakunnille, niin senkään vuoksi ei tule kovin usein nähtyä kaikkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Me vietätään suurimman osan viikosta perheen kesken ja meillä onkin perus rytmi joka päivälle :) .Meillä oli ystävieni kanssa yhdessä vaiheessa jopa 2kk tauko...Sain tietää isoveljeltäni että ystäväni ovat myyneet asuntosakin.Sillon veljeni sanoi minulle puhelimessa, että ehkä sun pitäis viettää ennemmän aikaasi ystäviesi kanssa.Me yritettään ystävien kanssa nähdä noin kerran viikossa mutta sekään ei aina onnistu.Mikolla on todella paljon energiaa ja olen vasta nyt tajunut kuinka paljon hänen täytyy viettää aikaa oman ikästensä kanssa.Kesällä se oli vielä helppoa kun meni vaan puistoon.Yritän väkisin keksiä mahdollisemman paljon akviteetia Mikolle mutta selvästi kyllä huomaa, että hän tarvii leikkikavereita. <3

      Delete
  15. En voi antaa omaa näkökantaa tuohon asiaan, kun ei ole vielä omia lapsia. Mutta oli silti kiva lukea tälläinen syvällisempi teksti sinulta ja ehkä se antaa ajatuksia tulevalle. :) Ihana kuva <3

    ReplyDelete

Toivottavasti viihdyit blogini parissa.