ANXIETY DISORDER

Mietin kauan uskallanko kirjoittaa tämän hetkisestä elämän tilanteestani. Pelkäen tietysti että menetän lukioita tai yhteistyökumppaneita. Onneksi kuitenkin niiden kanssa kenelle olen tilanteesta ilmoittanut ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja kyselleet fb kautta vointiani. Niin  kuin aikaisemmassa postauksessa kirjoitin niin olen sairastunut. Toivoisin koko sydämmestäni, että sairastaisin pelkästään flunssaa  mutta se on pelkkä haave. Nyt on kuitenkin aika tiputtaa kulissit blogin puolella ja kertoa mitä täällä ruudun toisella puolella oikeasti tapahtuu tällä hetkellä. Nuorempana en pystynyt käsittämään tyttöjä ketkä hengittivät paperipussiin ja järjestivät kohtauksia  bileissä tai koulussa. Ajattelin että he hakevat vaan sillä huomiota. Kunpa olisin silloin tiennyt asiasta enemmän niin olisin mennyt oitis auttamaan heitä. Sairastuin tosiaan Mikon syntymän jälkeen psykoosiin ja vakavaan ahdistushäiriöön. Tilanne oli kamala sillä olin juuri synnyttänyt rakkaan poikani. Aluksi yritin sairaalassa peitellä ja taistella  sitä vastaan sillä olihan minulla kultaakin arvokkaampi nyytti vieressäni. En kuitenkaan pärjännyt omin voimin ja lopuksi kun lyyhistyin lattialle ja menetin puhekykyni hetkellisesti niin minut kiidätettiin perheeni kanssa avohoitoon. Paraneminen oli raskasta ja kesti pitkään. Monesti ajattelin että elämäni oli tässä enkä saa enää ikinä normaalia elämääni takaisin. Kuitenkin sain apua ja lääkkeet alkoivat auttamaan ja samalla taistelin ahdistusta vastaan. Blogi elämäni aikana olen ollut terve ja elänyt täysin normaalia perhe elämää. Hetkellisesti ahdistuin keväällä kasvaimen tiedosta mutta selvisin siitä suht helpolla. Olen ollut jokaisesta terveestä päivästä kiitollinen ja pyrkinyt ottamaan jokaisesta päivästä kaiken irti. Sunnuntaina kuitenkin tapahtui elämässäni käänne kohta. Ahdistus tuli takaisin kun salama kirkaalta taivaalta. Onneksemme poikamme oli mummolla ja pappalla ja hänen ei tarvinut nähdä kun ambulanssi kurvasi pihallemme. Paniikkikohtaus oli niin paha että luulin hetken tekeväni kuolemaa. Valitettavasti olo ei lähtenyt pois ja jäi päälle kuin rikkinäinen levysoitin. Sain apua nopeasti ja mieheni jäi kotiin hoitamaan lastamme. Tällä hetkellä olen vielä kotona ja toivon koko sydämmestäni että saamme tämän hallintaan lääkityksillä. Ahdistus tekee kropalle monia eri asioita mitä terve ihminen ei tule koskaan ymmärtämään. Tärinä,pään kireys,oudot tuntemukset, hengityksen vaikeus, fyysinen huono olo, ja levottomuus ovat minun oireitani. Ahdistus aiheuttaa myös kipuja kehoon mitkä tuntuvat todellisilta. Ne ovat oikeastaan todellisia mutta keho aihettaa ne itselleen ylihengityksen ja sydämmen liian kovan sykkeen takia. Välillä ahdistus voi olla niin paha että oksentelen. Olen käynyt fysioterapiassa jossa opetellaan hallitsemaan oireita tekemällä rentoutumis harjotuksia. Pienissä ahdistuksissa ne yleensä auttavatkin suht hyvin mutta pahoissa tilanteissa niistä ei ole mitään hyötyä. On raskasta tehdä töitä hyvinvoinnin eteen joka sekuntti ja lopulta seinä tulee vastaan. Tälläkin hetkellä itken samalla kun kirjoitan mutta jostain syystä se helpottaa oloani. Normaalisti en anna itseni itkeä koska yritän taisella ahdistusta vastaan ja pidän itkemistä heikkoutena. Olen yrittänyt selittää miehelleni miltä kohtaukset tuntuvat. Ajatelkaa että saatte kuulla monta  vakvaa pahaa uutista ja niitä tulee joka minuutti lisää. Selitin miehelleni että jos näkisit että sinun auto on juuri naarmuuntumassa etkä voi tehdä sen eteen mitään ja tunnet sen kauhun tunteen kertaa 1000 joka sekuntti . Olen nyt ollut nämä kolme päivää monien eri lääkäreiden kanssa yhteydessä ja sekä tietysti oman mielenterveys hoitotiimini kanssa myös. Yksi lääkäri sai minut jopa hetkeksi hymyilemään, sillä hän kertoi että suurin osa luovista ihmisistä kärsii ahdistuksesta. Eli sairastan "luovaa hulluutta" Hän jopa vitsillä kehotti pistämään Jonne Aaronille facebookissa viestiä sillä hän taistelee myös ahdistusta vastaan. Suurin pelko ahdistuksessa on se ettei sitä tiedä milloin se loppuu. Tilanne voi kestää tunteja,päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia niin kuin minulle kävi synnytyksen jälkeen. Jos huomaatte ystävissänne tai lähimmäisillänne samantyylisiä oireita niin olkaa heidän tukena ja  joka kerta kun te kuuntelette ja pysytte itse vahvana niin se helpottaa potilaan tilaa hetkellisesti. Halusin myös kirjoittaa tästä asiasta siksi koska en tosiaan tiedä mikä tulevaisuuteni on ? Toivon että te odotatte ja ymmärrätte miksi en välttämättä kykene lukemaan teidän blogeja tai vastamaan kommentteihin. Tällä hetkellä yritän keksiä itselleni mahdollisemman paljon tekemistä että saisin ajatukset muualle.Ostimme jopa Mikolle todella ison junan missä oli varmaan miljoona pientä osaa. Kasasin junaa mieheni kanssa ja poikani ilo sai minut rauhalliseksi. Haluan voittaa tämän sairauden sillä HALUAN OLLA SE ÄITI KETÄ ON LAPSEN SILMISSÄ VAHVA ÄITI.


Olisin halunnut laittaa linkkejä missä olisi ollut ohjeita miten auttaa ahdistushäiriötä kärsivää potilasta.En kuitenkaan voi googlettaa niitä sillä saan niistä itselleni huonoa oloa. Toivon että kaikki ketkä ovat niin vahvoja että kykenevät  auttamaan muita niin ottaisivat selvää tästä sairaudesta.


eka kuva


60 comments:

  1. Paljon tsemppiä sinne<3 Itsekin sain viime kesänä ensimmäistä kertaa ahdistuskohtauksia, en niin pahoja kuin sinulla, mutta ymmärrä silti niin miltä sinusta tuntuu. Muista, että olet täydellinen äiti juuri tuollaisena ja toivottavasti olosi helpottaa<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos näistä sanoista Saara..Musta jokainen ahdistuskohtaus on kauhea vaikka se olis kuinka lievä.Toivottavasti et joudu enää kokemaan sitä tunnetta.Koska musta tä on minusta ihan kauheaa.Tän postauksen kirjottaminen helpotti mun oloa hetkellisesti.

      Delete
  2. Toivotan sulle tsemppiä, voimaa ja sinnikkyyttä koko sydämestäni! Päivä kerrallaan ja itsestä huolehtien. Koska kenestäkään toisesta ei voi huolehtia jos ei ensin huolehdi itsestään. Terveisin kohtalontoveri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahdistusta sairastaa tosi moni nykyään ja toivottavasti sulla on kaikki hyvin.Siksi soitan aina mieheni apuun.En halua että lapseni näkee kun saan näitä kohtauksia ja lähden yleensä ulos tai soitan mummin ja papan apuun.Mulla on kyllä hyvä verkosto ja saan olla siitä onnellinen <3

      Delete
  3. Olet ihan uskomattoman rohkea kun kirjoitin tän postauksen!<3 Itku tuli tätä lukiessa. Toivon että olosi helpottuu edes hieman. Nyt älä murehdi blogistasi vaan keskityt vaan omaan hyvinvointiisi ja siihen, että pääset parempaan kuntoon<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sofia kyllä mäki itkin tätä kirjoittaessa etten välillä edes nähnyt kunnolla. <3 En usko et oon rohkea vaan mun on pakko kertoa tästä sillä se helpottaa mun elämää.Sairauttani en oo koskaan hävennyt koska en voi sille mitään. Yritän keksii mahdollisemman paljon tekemistä ja ehkä tietokoneen edessä istuminen voiski olla välillä hyvä idea.Sillä tätä kirjoitaessani ja tuota kuvaa valokuvatessani oloni oli parempi. <3

      Delete
  4. Paljon voimia täältä sairautesi kanssa kamppailuun <3 Onneksi sulla on perhe ympärillä tukiverkkona ja toivottavasti pian keinot sairauden voittamiseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällä hetkellä toivoo et olis joku ihme lääke mikä veis tän pois kun en jaksais tapella tätä vastaan.Alotin blogaamisen kun aloin paranemaan ja tä oli yksi paikka mihin olen pakoillut todellisuutta.No nyt se on täälläkin ja en koskaan poista tätä kirjotusta niinkuin tein blogini alussa.

      Delete
  5. Voii Marika ihana <3 Paljon paljon sulle voimia tätäkin kautta :*<33 muista, että voit laittaa mulle jatkossakin viestiä facebookissa! Onneksi sulla ympärillä rakastava perhe<3 Mulla kyllä vierähti kyynel jos toinenkin. :(( Niinkö sanoin jo aiemmin älä murehdi blogista, tärkeintä on nyt oma hyvinvointisi <3 Olet ajatuksissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Emilia.Kunpa te Oululaiset olisitte lähempänä kun teistä huokuu postiivinen energia.Mulla on ollut turussa Oululainen hoitaja ja hän oli kyllä paras työssään.Hän oikeesti halui auttaa.Voi olla että mun fashion blogi muuttuu hetkellisesti päiväkirjaksi missä käsittelen tätä oloa. <3

      Delete
  6. Ihailtavaa että kirjoitit tästä aiheesta, oon itsekin saanut ahdistuskohtauksia mutta en niin pahoja kuin mitä sinä, joten täälläkin tiedetään hieman miltä susta tuntuu. Onneksi harvoin tulee nykyään niitä. Paljon paljon tsemppiä sulle, onneksi tosiaan läheiset ovat suuri tuki ja apu, toivottavasti asiat saadaan kuntoon siellä.:) Iso virtuaalihalaus sinulle, oot todella vahva ja upea nainen sillä sä kirjoitit tästä meille ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vahavaksi en itseäni tunne mut selviytymisen tahto on kova vaikka välillä romahdan täysin. <3 <3 ootte kaikki mulle tärkeitä <3

      Delete
  7. voi Marika, toivon sinulle paljon voimia ja lähetän sinulle täältä paljon tsemppiä ja haleja! Toivon todella, että paranet pian<3 jos haluat purkaa ajatuksia jossain vaiheessa, niin ehdottomasti voit minullekkin kirjoitella fasen puolella<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minäkin...Mun oli pakko tulla tänne kattomaan et saan muuta ajateltavaa ku on niin paha olla.Mun ei ikinä pitänyt tätä kirjoittaa tätä tänne mut mä en enää kestäny pitää kulissia yllä.

      Delete
  8. Tsemppiä ihan hirmuisesti <3 ensisijalla olet nyt sinä, ei blogisi - muista se <3

    Osittain tiedän miltä siusta tuntuu:
    http://elamaa-enni.blogspot.fi/2014/07/let-me-introduce-you-thats-me.html?m=1

    Ollaan ylpeitä siitä mitä ollaan, vaikkei kaikki olekaan aina ruusuilla tanssimista<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedän.Toivoisin vaan et tä on pahaa unta.

      Delete
  9. Jaksamisia sinne, oot ajatuksissa! :) aurinko nousee joka päivä uudestaan vaikka olisikin välillä pilven takana :)

    ReplyDelete
  10. Jaksamisia ihana! Täällä sinua odotellaan, ei kiirettä <3

    ReplyDelete
  11. Ihan mielettömän suuri hatun nosto tästä rohkeudesta jakaa tälläinen asia täysin tuntemattomien ihmisten kanssa julkisesti! Ihan hurjasti tsemppiä, voimia ja onnen hetkiä sinne teille kailille ♡ Voi että miten ylpeä virtuaalisesti voi toisen tuntemattoman rohkeudesta olla ja tämä oli juuri sitä! Vau!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En mä rohkeudesta tätä kirjoittanut vaan sen takia että saisin muuta ajateltavaa ja tekemistä.Jos olisin rohkea niin kestääisin nä olot enkä sairastais tätä.Mutta kiitos kauniita sanoista <3

      Delete
  12. Mä tässä vaan ihmettelen et miks sun pitää jakaa näitä instagramiin sekä facebookkiin? Ymmärräthän että sillä sä haet sääliä ja muiden ihmisten voivoi-sanoja? Pidä sairaus omana tietonas ja yritä parantua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä ajattelin ihan samalla tavalla kun sä ennen ku sairastusin.Mun tarkotus ei ollu hakea sääliä tai voi voi sanoja vaan saada tekemistä ja purkautumista.Kun kirjotin tätä niin mulla oli hetken aikaa hyvä olla.Jos sairastaa ahdistusta niin on vaikea pitää sitä sisällä.Kerron heti kaikille koska se helpottaa mun oloa.Kaupan kassalla ei ihmetellä kun tärisen tai alan itkemään tai en osaa puhua kunnolla.Sen takia psygiatritkin on olemassa.Mulla kehotetaan aina puhumaan asiasta ja nyt tällä kertaa kirjotin.

      Delete
    2. PsyGiatri? Blogisi on ihan ok, mutta toistuvat kirjoitusvirheet syövät uskottavuuttasi. Oikolue tekstit ennen kuin julkaiset, kiitos!

      Delete
    3. Siis mitä v*ttua? Pitääkö tämmöseen kirjotukseen tulla aukomaan päätä? Oisit ees valinnu jonku toisen postauksen... Sä ano oot tässä se säälittävä.

      Delete
    4. Mielenterveys ongelmat ei ole mikään tabu joista pitäis vaijeta. Hienoa Marika, että uskalsit kertoa lukijoillesi mitä käyt läpi, sillä puhuminen monesti auttaa ja se, ettei omia sairauksia tarvitse piilotella tai hävetä. Nekin on jo ensi askel parantumiseen. Mä oon siis täysin erimieltä, kuin anonyymi!!

      Delete
    5. Sanoinko Marikaa säälittäväksi? - En. Annoin rakentavaa palautetta blogista. Sori nyt vaan, jos tekstin ymmärtäminen on hyvin vaikeaa lukuisista kirjotusvirheistä johtuen...
      Mutta näitä kommentteja lukiessani tajuan, että jos lukijatkaan eivät osaa kirjoittaa, on sitä turha vaatia bloggaajaltakaan? Peace.

      Delete
  13. Lämmin halaus sinulle Marika sinne paranemisprosessin keskelle. Älä huoli, kyllä me sinua odotetaan! Otat vaan kaiken sen ajan minkä tarvitset <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Salla <3 Tulen kyllä heti 100% takasin kun vaan pystyn.

      Delete
  14. Ihanaa, että avaudut näin vaikeesta asiasta vaikka se ei varmasti ollut helppoa. Itsekin olen kärsinyt ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista vuosia, välillä enemmän, välillä vähemmän ja on jotenkin helpottavaa tietää ettei ole ainoa kuka tämän sairauden kanssa painii. Ihan loistavasti sanottu "Ajatelkaa että saatte kuulla monta vakavaa pahaa uutista ja niitä tulee joka minuutti lisää." JUSTIINSA TUOLTA SE TUNTUU! Olet super ihana ja paljon tsemppiä sulle jatkoon! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri siltä musta aina tuntuu. Mulla vertaistuki on ollut todella tärkeää ja odotus aulassa kyselenkin että mitäs ne muut sairastaa ? Miten on päässy yli ? Mitkä kikat heillä toimii ? Millasta lääkitystä käyttää ? jne. Harmittaa vaan tosi kovin koska olin jo melkeen kaksi vuotta täysin terve ja todella harvoin tuli mitään oireita. Kai tässä täytyy vaan hyväksyy että tä sairaus on koko elämän ja oppii elämään tämän kanssa. En kyllä vieläkään ymmärrä miten tämän kanssa oppis elämään. Kiitos ja toivon että sullekkin kaikkea hyvää ja paljon terveitä päiviä. <3

      Delete
  15. Paljon voimia sinne Marika arjen keskelle ja paranemiseen <3 Onneksi sulla on hyvä tukiverkosto ympärillä, jonka avulla olo varmasti paranee. Toi oli kyllä rohkea ja mieltä avartava teksti, se sai pysähtymään paikoilleen. Kaikkea hyvää sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta ei tunnu että olisin rohkea vaan päinvastoin..Kiitos ymmärryksestä <3

      Delete
  16. Kovasti jaksamista sinulle <3 Toivottavasti kaikki kääntyy pian hyväksi!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jasmina <3 Sitä minäkin toivon sydämmeni pohjasta.

      Delete
  17. Voimia ja jaksamista sinulle!♡♡ Ihanaa että kerrot avoimesti tuntemuksistasi täällä ja juurikin tällaiset asiat saa minut ainakin pysymään tiukemmin sun lukijaremmissä! :) Jollakin tavalla voin samaistua tuntemuksiisi, kun jo jonkun aikaa olen itsekin kärsinyt melko fyysiseksi kääntyneistä ahdistustiloista, joiden syytä on ollut hankala selittää itsellekin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikista kauheinta on juuri se kun ahdistus on niin paha että se menee fyysiseen puoleen. Oksettavat olot ja pala kurkussa, tärinät ihmeelliset tuntemukset ovat suoraan sanottuna vittumaisia. Toivottavasti pysyt terveenä <3

      Delete
  18. Olet rohkea kun kirjoitit tästä. Paljon tsemppiä ja paranemisia :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3 Vaikka ei musta tunnu että olisin rohkea.

      Delete
  19. paljon voimia sulle!<3 tää oli tosi rohkea teksti ja kiva kun avauduit lukijoille näin henkilökohtaisesta asiasta :)<3

    ReplyDelete
  20. Marika muruu. Mä kirjotin sul fbs ♥

    ReplyDelete
  21. Voi sinua♥ En edes tiedä mitä sanoa. Voimia ja pikaista paranemista sulle! Kaikki järjestyy ja kääntyy vielä parhain päin, vaik ei siltä aina tuntuiskaan♥ Pidä rauhassa taukoa ja palaat takaisin vasta sitten kun siltä itsestä tuntuu! Paljon haleja♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kun pidit puoliani anolle.Se merkitsi mulle todella paljon. <3 <3

      Delete
  22. Voimia ja jaksamisia! Toivottavasti sinulle löytyy lääkitys, jonka avulla ahdistus pysyisi kokonaan poissa, mikäli se ei ilman lääkkeitä onnistu. :) Itse kärsin silloin tällöin ahdistus- ja paniikkikohtauksista, joten tiedän ainakin osittain miltä sinusta tuntuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo siis itse en usko että paranen ilman lääkitystä koska koin sen synnytyksen jälkeen.Pistin lääkkeille vastaan kauna ja lopuksi tajusin että ei mulla ole vaihtoehtoa. Toivottavasti pysyt terveenä <3

      Delete
  23. Oi Marika, HURJASTI halauksia ja voimia täältä munkin luota! Ajatuksissa olet <33

    ReplyDelete
  24. Oi ei... vaatii kyllä paljon rohkeutta kirjoittaa tällästä nettiin omalla nimellä pikku paikkakuntalaisena jossa kaikki tuntee kaikki... joten mielipiteitä varmasti saa kuulla mutta uskon että sulla on vahva tukiverkosto jolla kyllä selviät tästä tai opit elämää asian kanssa... itse voin sen verta paljastaa omasta menneisyydestäni että elin todella raskaassa parisuhteessa muutaman vuoden; ulkoa päin hieno omakotitalo,ihana mies ja farmarit ja koira you know unelmaa... sisällä kuitenkin rikkinäisiä ikkunoita ja väliovia, nyrkin kuvia seinissä... hullu mies jolla psyk ongelmia... olin vankina seinien sisässä... ei uskaltanut kenellekkään puhua tilanteessa ja kärsiä pahenevia paniikkikohtauksia ja kasvavaa ahdistusta... lopulta saikkuilun ja muiden juttujen myötä ->mitä en viitsi tähän kirjoittaa.. sain tukea ja apua hätämuuttoon ystäviltäni ja uuden elämän luomiselle... vasta jälkeenpäin tajuaa kuinka syvällä on joutunut käymään ja asioita puhuminen on auttanut todella... sen jälkeen en ole saanut kuin synnärillä paniikkikohtauksen eli uskon voittaneeni tällä hetkellä paniikit :) nyt ihana maailman paras mies oikeasti ja pikku miehen alku, suunta ylöspäin(ei kulissi elämää), uskon että myös sulla mutta vaatii vuosia kuntoutua eli älä stressaa äkki parantumisesta eikä kukaan sitä voi vaatia tai odottaakkaan tapahtuvaksi päivässä, voimia :) ♡ voi jutskaa myös fb mulle, kuuntelen kyllä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en oo koskaan hävennyt tätä ja en osaa pitää sisä sisälläni.Se vie aina voiton vaikka kuinka yrittäisin sitä peitellä.
      Onneksi olet päässyt tuolasesta suhteesta pois ja toivon sullekkin kaikkea hyvää.Harmittaa vaan todella paljon kun luulin tän olevan jo ohi.Olin kyllä joka ikisestä terveestä päivästä kiitollinen viimesen kahden vuoden aikana. <3

      Delete
  25. Voi Marika, en voi käsittää mitä kaikkea olet kokenut ahdituksen myötä. :( Toivon, että pääsisit niistä tuntemuksista mahdollisimman pian eroon tai niin että ne vähentyisi minimiin. Olet rohkea ja vahva kun kirjoitit tästä sairaudesta meille. Toivon sinulle paljon voimia elämääsi <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jenna tuesta. Se merkitsee minulle paljon <3

      Delete
  26. Marika ♥ Sä oot voimanainen ♥ tsemppiä kovasti ja olit tosi rohkea uskaltaessasi kertoa tästä blogissasi ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos.Kunpa olisin voimanainen niin tälläistä ei olisi. Kiitos tuesta <3

      Delete
  27. Marika ♥ Sä oot voimanainen ♥ tsemppiä kovasti ja olit tosi rohkea uskaltaessasi kertoa tästä blogissasi ♥

    ReplyDelete
  28. Huh! Sai kyllä loppuraskauden huuruissa purra tosissaan huultansa tätä lukiessa, että jäi vaan pariin kyyneleeseen. Hyvä, että olet hakeutunu hoitoon, etkä peittele ja häpeile sairautta itseksesi :) Itse joskus ehkä oon turhaankin padonnu asioita sisälleni ja ahdistellu yksinäni. Puhumisesta ja kirjoittamisesta tulee kyllä heti parempi olo, vaikkei mun "ahdistukset" oo milloinkaan olleet ihan sun mittakaavassa. Ja onhan se rohkea ja kunnioitettava teko jakaa herkkä aihe enemmän ja vähemmän tuntemattomille. Oon seuraillu sun blogia satunnaisesti jo jonkin aikaa, mutta nyt tarvii todella nostaa hattua sun rohkeudelle jakaa jotain näin henkilökohtaista! Voimia parantumiseen <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mihara.Mä en itseasiassa vieläkään käsitä että uskalsin painaa julkaisu nappia. Omalla tavalla pelkäsin lynkäämistä muta sitten taas en voinut itselleni mitään ja minun oli pakko purkautua myös täällä. <3

      Delete
  29. Olet superrohkea, vahva nainen<3 itse olen myös kärsinyt teini-iästä saakka ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista, joista muutama on vienyt jalat alta, en tosin yhtä vakavista kuin sinä enkä ole koskaan lääkkeitä joutunut syömään. En itse uskalla jakaa omaa tarinaani blogin puolella, sillä pelkään juuri noita samoja asioita kuin sinä. Pään sisällä olevia sairauksia eivät terveet tule koskaan ymmärtämään kunnolla ja hullun leiman saa pelottavan usein. Kuitenkin vähän viisaammat eivät tuomitse tällaisista asioista:) saat multa 100% tuen ja ymmärryksen, ihan superpaljon tsemppiä ja voimia sinne!<3 muista, olet ihana juuri sellaisena kuin olet, eikä ahdistus tee sinusta huonompaa äitiä <3

    ReplyDelete
  30. Todella harmillista lukea että joudut kokemaan tällaista, kun ei sitä osaa edes kuvitella miten ahdistavaa tommoinen on! Toivottavasti saat ohjattua ajatuksiasi muualle ja pystyt elämään normaalia arkea, pikaisia paranemisia sinne suuntaan :)

    ReplyDelete

Toivottavasti viihdyit blogini parissa.