COMING SOON

Äitinä oleminen on välillä rankaa ja jopa uuvuttavaa työtä. Kuitenkin ne pienet hetket antavat joka kerta voimaa ja jaksamista seuraavaan pojan kiukku hetkeen. Eilen illalla valmistimme Mikoa yö unille ja poika hyppäsi iloisesti sängyltä syliini ja kietoi jalat ja kädet tiukasti ympärilleni. Se tunne on jotain sanoin kuvailettoman ihanaa. Miko on myös innokas pussailia. Nykyään hän ottaa minua kasvoista tiukasti kiinni ja pussaa nenääni. Juttelin muutama päivä sitten Mikan kanssa siitä miten tulen kestämään sen ajan, kun Miko meneekin leikkimään omien kavereiden kanssa ja äitille ei jääkkään niin paljon aikaa. Nyyh..en tosiaan tiedä miten sen kestän, sillä Mikon seura on minulle todella tärkeää. Kuitenkin minun on muistettava, ettei Miko ole pelkästään paras ystäväni vaan olen hänen äitinsä ja hän minun poikani. Mika naurahti kesken meidän keskustelua ja tokaisi, että sitten oletkin taas minussa kiinni kun pihka. Voi Mika parkaa! Olimme eilen ottamassa asukuvia joista ensimmäiset eivät onnistuneet olenkaan. Harmi, sillä olimme Wiurilan kartanolla ja kuvauspaikka oli todella kaunis. Lopulta otimme uudet kuvat täällä perämettässä. Tässä pieni pilkahdus tulevasta asusta.