GIRL BEHIND THE GLASSES

Kerroin jo viimeksi meidän perheen ikävästä tilanteesta. Tilanne jatkuu ja ollaan yritetty Mikan kanssa kaikkia kikkoja, jotta saataisiin mun ajatukset muualle.. Yritettiin  eilen jopa ottaa asukuvia, mutta eihän siitä tullut mitään. Normaalisti otetaan kuvia monta sataa ja vaihdan kameran asetuksia monesti. Nyt pystyin olemaan paikallaan vaan hetken ja pistettiin kamat kasaan hetken päästä ja suunnattiin kotiin. Olin niin varma että kuvista välittyy ahdistunut oloni, etten edes kattonut kuvia ennen iltaa. Jotain postiivisita kuitenkin kuvista löytyi sillä musta tuntuu, että nämä on onnistuneimmat ruudut pitkään aikaan. Harmi sinänsä, sillä tulen muistamaan ikuisesti miltä minusta oikeasti tuntui tuolla hetkellä. Tällä hetkellä en vaan kykene saamaan mitään positiivista nautintoa mistään ja tuntuu, että päivät on pitkiä eivätkä lopu koskaan. Muutenkin tämän hetkinen tilanne tuntuu taas vaikeemalta, koska sain tietää muutaman seikan mikä vaikeuttaa paranemistani. Olen todella avoin ahdistus ja paniikki oireistani, jotka ovat joskus jatkuvia eli niitä taukoja ei ole olenkaan tai  sitten ne ovat vuoristoratamaista myllerrystä. Eli sitä mitä olen tuntenut viime torstaista saakka. Mulla on ollut myös  selkeä toiminta suunitelma  tälläsiä jaksoja varten ja nyt  multa vedettiin matto jalkojeni alta. Harmittaa ihan hirveesti kirjoittaa näin masentavasta asiasta, mutta miksi kirjoittaisin tänne jotain satua mikä ei pidä paikkaansa. Jos joku luulee, että tämä teksti on huomion ja säälin hakua niin sitä tämä ei todellakaa ole. Mitä minä hyötyisin siitä tällä hetkellä ? En yhtään mitään. Tämä nyt on valitettavasti minun elämääni ja maksaisin vaikka mitä jos saisin sitä muutettua. Yritän jatkuvasti stempata itseäni ja muistamaan mitä hyvää elämässäni on. Minulla on rakas aviomies joka on tukena ja kaunis ,rakas pieni poika minkä edessä haluisin olla vahva. Kauheinta tässä onkin, että Miko on jo niin iso ja aistii ettei äitillä ole kaikki hyvin. Haluisin olla vahvempi äiti joka pystyy suojelemaan perhettänsä kaikelta pahalta. Eikä tämä säälittävä olento mitä nyt olen.
(Anteeksi jos teksti on sekavaa, mutta parempaan en tällä hetkellä pysty)

A6
'
A9
A10
A
A1
A3
A4



8 comments:

  1. Niin upeat kuvat kyllä! Voimia ja hurjasti tsemppiä sinne❤️❤️

    ReplyDelete
  2. Kamalaa mitä joudut käymään läpi :(
    Voimia <3 <3 Yritä jaksaa uskoa parempaan huomiseen <3

    ReplyDelete
  3. Voimia ja iso hali sinne kaika, oot vahva nainen <3 !

    ReplyDelete
  4. Voi Marika<3 Kamala tuo sinun tilanteesi:( Voimia paljon ihana<3

    ReplyDelete
  5. Nuo sun housut ovat saaneet minut huokailemaan ihastuksesta joka kerta. Upea neulekin ;)

    ReplyDelete
  6. Ja mitä tekstiisi tulee, harmittaa puolestasi. Ei tekstisi sääliä ole, ehei. Totta ja realismia. Älä koskaan narraa olevasi onnellinen ja kaikki hyvin, jollei ole. Sinulla on oikeus sanoa, ettei nyt jaksa, ettei vaan onnistu postata tms. Kuvasi ovat upeat, mutta silmistäsi näkee pahan olosi. Kyllä sen huomaa jos katsoo tarkemmin. Silti kokonaisuus on kaunista katsoa.
    Jos tahdot purkaa pahaa oloasi, laita mulle meiliä. Tiedän mitä on voida pahoin ja mitä on yrittää toipua keskellä helvettiä. En tiedä sinun tuskasi määrää, mutta en siis tuomitse tai vähättele sitä.
    Halauksia!

    ReplyDelete
  7. Tuntuu kurjalta lukea, että sun ajatukset ei ole mitään positiivisia. Muista, että me kyllä pysytään täällä ja tuetaan sua. Tsemppiä <3

    ReplyDelete

Toivottavasti viihdyit blogini parissa.